Miten minä voin jatkaa opiskelujani, kun viimeinenkin opiskelutoverini aikoo vaihtaa alaa? Viimeinen niistä, jotka minusta välittävät. Viimeinen, jonka voin luottaa varmistavan, etten jää yksin kun hukutan sisälläni vaanivan pimeyden päihtymykseni alle. Viimeinen, jota voin kutsua ystäväkseni edes jollakin tasolla.
Kaikki lähtevät minun luotani. Toisinaan toivoin, että niin ei olisi. Lopulta päätin luovuttaa, lopettaa kiintymästä ihmisiin, sillä siitä seuraa vain tuskaa. Toisinaan se vain on vaikeaa. Joillakin ihmisillä on suuri sydän, ja heidät niin mielelläni ottaisin lähelleni. Mutta en voi. En kestä heidän lähtöään.
Nyt olen yksin ja pelkään. Pelkään, että joudun käymään läpi kaiken sen, mitä viime syksynäkin. Kaiken sen yksinäisyyden ja epätoivon. En osaa muodostaa ihmissuhteita. Kaikki vain pitävät minua kummajaisena.
keskiviikko 20. kesäkuuta 2018
tiistai 19. kesäkuuta 2018
Kaikki kaunis katoaa
Hän oli luonani ikuisuuden, joka tuntui kuin silmänräpäykseltä. Toisaalta ne hetket eivät loppuneet koskaan. Kasvoillani viipyili kireä hymy hänen liu'uttaessaan sormiaan ihollani. Hän tulkitsee sen rakkaudeksi. Mitä se on, en tiedä itsekään.
Nyt hän on mennyt. Milloin saan taas hänet lähelleni, en tiedä. Ei hänkään minulle kertonut, kun lähti. Hänen kanssaan olin hetken kokonaisempi kuin pitkään aikaan. Nyt olen jälleen eksynyt pimeyteen.
Nyt hän on mennyt. Milloin saan taas hänet lähelleni, en tiedä. Ei hänkään minulle kertonut, kun lähti. Hänen kanssaan olin hetken kokonaisempi kuin pitkään aikaan. Nyt olen jälleen eksynyt pimeyteen.
Sinun kätesi kosketus on
Kalaharissa sadetta
Mut toivon puuska onneton
Syntyi sammumaan
Sinun kanssasi
Jokainen hetki on väärin
Happoradio – Jokainen hetki on väärin
tiistai 5. kesäkuuta 2018
Kipu kasvattaa
En omaa minkäänlaista itsekuria. Muistan sen olleen ongelma silloin joskus aikaisemminkin. On päästävä alkuun, kyllä se siitä. Itsekurin on oltava sielä jossakin. Sen on pakko löytyä. Ilman sitä olen hukassa. Ilman sitä minulla ei ole mitään.
En uskalla käydä vaa'alla. Menen vasta sitten kun olen kaunis, vaikka siihen menisi viikkoja. Haluan nähdä vain kauniita lukuja. Niitä minun on ikävä. Sitä, kuinka päivä päivältä vaa'an lukema näyttää pienemmältä ja tunnen oloni pienemmäksi. Siroa minusta ei koskaan tule. Mutta kaunis minusta voi tulla, niin kaunis että ihmiset toivoisivat olevansa kuin minä.
Olen asettanut tavoitteeni. Aion saavuttaa sen, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Minusta tulee kauniimpi kuin vielä koskaan. Ehkä Hänkin silloin rakastaa minua enemmän.
En uskalla käydä vaa'alla. Menen vasta sitten kun olen kaunis, vaikka siihen menisi viikkoja. Haluan nähdä vain kauniita lukuja. Niitä minun on ikävä. Sitä, kuinka päivä päivältä vaa'an lukema näyttää pienemmältä ja tunnen oloni pienemmäksi. Siroa minusta ei koskaan tule. Mutta kaunis minusta voi tulla, niin kaunis että ihmiset toivoisivat olevansa kuin minä.
https://data.whicdn.com/images/29940498/large.jpg
Olen asettanut tavoitteeni. Aion saavuttaa sen, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Minusta tulee kauniimpi kuin vielä koskaan. Ehkä Hänkin silloin rakastaa minua enemmän.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2018
Pimeä onni
Tänään on se päivä. Tai itse asiassa kohta on jo huominen. Minusta tulee kaunis, minusta tulee laiha. Niin pieni, että kauniit kylkiluuni voi laskea jo etäisyyden päästä. Ja niin onnellinen, eikä sitä onnea voi minulta kukaan riistää pois.
Sanokaa, ettei se ole totta. En aio antaa sen lannistaa. Olen ollut joskus sielä, ja sinne minä menen takaisin. Takaisin sinne, missä peilistä minua katsovat kapeat, hymyilevät kasvot. Niiden kasvojen suurissa harmaissa silmissä loistaa ilo. Sinne minä olen matkalla.
Sanokaa, ettei se ole totta. En aio antaa sen lannistaa. Olen ollut joskus sielä, ja sinne minä menen takaisin. Takaisin sinne, missä peilistä minua katsovat kapeat, hymyilevät kasvot. Niiden kasvojen suurissa harmaissa silmissä loistaa ilo. Sinne minä olen matkalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

