Miten minä voin jatkaa opiskelujani, kun viimeinenkin opiskelutoverini aikoo vaihtaa alaa? Viimeinen niistä, jotka minusta välittävät. Viimeinen, jonka voin luottaa varmistavan, etten jää yksin kun hukutan sisälläni vaanivan pimeyden päihtymykseni alle. Viimeinen, jota voin kutsua ystäväkseni edes jollakin tasolla.
Kaikki lähtevät minun luotani. Toisinaan toivoin, että niin ei olisi. Lopulta päätin luovuttaa, lopettaa kiintymästä ihmisiin, sillä siitä seuraa vain tuskaa. Toisinaan se vain on vaikeaa. Joillakin ihmisillä on suuri sydän, ja heidät niin mielelläni ottaisin lähelleni. Mutta en voi. En kestä heidän lähtöään.
Nyt olen yksin ja pelkään. Pelkään, että joudun käymään läpi kaiken sen, mitä viime syksynäkin. Kaiken sen yksinäisyyden ja epätoivon. En osaa muodostaa ihmissuhteita. Kaikki vain pitävät minua kummajaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti